Youth Worlds 2026 kilpailublogi
Kilpailupäällikkö – Erik Hartman
Valmisteluista
Toisin kuin vuoden 2012 Lightningin nuorten maailmanmestaruuskilpailussa voin sanoa tällä kertaa päässeeni helpolla. Ennen itse regattaa luin dokumentteja, osallistuin verkon ylitse joihinkin kokouksiin ja toimitin Purjerantaan erinäisiä laina- ja lahjoitustarvikkeita. Regatan parissa kovasti ahertaneen Event Master Sakari Pesolan kanssa tuli tietysti keskusteltua kerran ja toisenkin. Varsinainen tehtäväni kilpailupäällikkönä alkaisi vasta juhannuksen jälkeen Euroopan ja Suomen mestaruuskilpailun jo päätyttyä.
Päättyneestä EM/SM-regatasta poiketen odotettavissa oli aidosti kansainvälistä tunnelmaa. Kuudestatoista osallistuvasta joukkueesta vain kaksi oli Suomesta. Viisi joukkuetta oli USA:sta, kolme Kanadasta, kaksi Kreikasta sekä Ecuadorista, Perusta, Latviasta ja Liettuasta yksi kustakin. Yhteensä 48 nuorta, innokasta purjehtijaa!
Avajaisista
En ollut ajatuksissani valmistautunut mihinkään muuhun, kuin katselijan rooliin avajaisissa.
Korkeammat voimat päättivät kuitenkin. Johdatin nuorten purjehtijoiden kulkueen lipun nostoon ja pidin hyvin pienen, paikalla kehittämäni puheen. Näin siksi, että kaikki se, mitä aioin sanoa, oli siihen mennessä jo sanottu. Jotain uutta piti hädässä keksiä…
Purjehdukset alkavat
Kilpailupäällikön tehtävät alkoivat varsinaisesti tiistaina 23. kesäkuuta heti kilpailutoimiston
avauduttua. Ensimmäiset tehtävät olivat kilpailun hallintoon liittyviä, esimerkiksi kilpailevien
veneiden henkilövaihdosten harkitsemisia ja hyväksymisiä. Sitten kipparikokous, jossa näkemykseni mukaan ei oikeasti tule sanoa mitään tärkeää kilpailuun vaikuttavaa ja lopulta veneiden allokointiin liittyvät arpajaiset. Näin oltiinkin sitten valmiita ensimmäisiin purjehduksiin.
Oikeudenmukaisuussyistä kenellekään ei oltu annettu mahdollisuutta käydä kokeilemassa
Tuusulanjärven tuulia ennakkoon, joten harjoituslähtö oli useimmille ensi kosketus villisti suuntaansa vaihtaviin järvituuliimme. Ensimmäisen purjehduspäivän tulokseksi saatiin harjoituslähdön lisäksi kolme kilpapurjehdusta, mikä oli hyvä saavutus ottaen huomioon veneiden vaihdot tarkastuksineen ja mahdollisine korjauksineen. Kilpailupäivä oli varmasti raskas purjehtijoillekin, mutta yksi purjehdus ”pankissa” auttaisi regatan koko purjehdusohjelman läpiviennissä.
Jo tässä vaiheessa regattaa alkoi näyttää siltä, että regatan radat eivät tulisi olemaan toivomusten mukaisia. Tuulet puhalsivat ja puhaltaisivat enemmän tai vähemmän järven poikki, mikä tekisi kahden kierroksen radoista hieman lyhyitä ja tuulista oikukkaita. Vaan näissä olosuhteissa oli jatkettava.
Toinen kilpailupäivä
Keskiviikosta 24. kesäkuuta tuli yhden kilpapurjehduksen päivä. Regatan neljännen purjehduksen voittaja tuli maaliin hieman kello 14:n jälkeen ja kilpailijoilla oli ohjelmassa bussiretki Helsinkiin.
Kolmas kilpailupäivä
Torstaina 25. kesäkuuta päästiin regatassa jälleen kahden toteutuneen kilpapurjehduksen vauhtiin. Regatan edistyessä loppua kohden näytti siltä, että purjehdus oli kohtalaisen hyvätapaista ja siistiä, eikä lähtölinjallakaan nähty kovin kiihkeitä otteita. Olikohan radalla tarkkailevalla kansainvälisellä tuomaristolla vaikutusta asiaan.
Iltaohjelmaan oli tullut lisänä matka yleisöaluksella Sarvikalliolle tutustumaan suomalaiseen
metsämaisemaan ja grillaamaan. Kilpailupäällikkökin pääsi mukaan ruokareppua kantamaan. Kysyttäessä, haluavatko osallistujat syödä ennen vai jälkeen kävelyretken, vastaus oli sekä että. Näin siis grillaus ja ruokailu aloitettiin välittömästi uhkauksin, että veteen hyppijät jäävät ilman ruokaa. Ruokailun jälkeen viimeiset uimarit saatiin siirtymään juoksuvauhtia lähtöön valmistautuvalle yleisöalukselle.
Viimeinen kilpailupäivä
Perjantai 26. kesäkuuta oli regatan viimeinen kilpailupäivä. Kilpailussa oli kolmella parhaalla
realistinen mahdollisuus nuorten maailmanmestaruuteen. Regatan voittoon purjehti lopulta kaksi viimeistä kilpapurjehdusta voittanut kanadalainen Royal Vancouver Yacht Clubia edustanut joukkue kipparina Rory Walsh miehistössään Andre ja Gustave Deseau. Mestarijoukkue oli purjehtinut koko regatan ajan tasaisesti kärkisijoille.
Toiseksi sijoittui kreikkalainen Kalamaki Nautical Clubin joukkue perämiehenään Alexandros Pallis ja kolmanneksi Buffalo Canoe Clubin joukkue kipparinaan Sabrina Stark. Sabrina Starkin joukkue oli kilpailun paras naisisto. Paras suomalainen joukkue oli onnekkaasti seitsemänneksi sijoittunut Tuusulanjärven Purjehtijoita edustanut Onni Hirvosen kipparoima joukkue miehistönään Kotkan Pursiseuran Onni Aartomaa ja Elli Ylinen.
Viimeisenäkin kilpailupäivänä purjehdus näytti pysyvän reiluna, kuten koko regatan aikana.
Mieleen regattaviikon purjehduksista jäivät oikukkaat, nopeasti suuntaansa muuttaneet tuulet, jotka pitivät kilpailulautakunnan hereillä ja teettivät jatkuvasti nopeita kääntömerkkien siirtotöitä kryssimerkillä päivystäneen merkkiveneen miehistölle.
Tekninen komitea – Arttu Tolvanen
Kilpailua ennen
Kilpailuun lainaksi saatavia veneitä lähdettiin selvittämään hyvissä ajoin. Kilpailukuntoiset veneet kartoitettiin, listattiin ja lainausmahdollisuutta lähdettiin kyselemään. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman kilpailukuntoisia veneitä onnistuneen regatan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Kilpaveneiden lisäksi varaveneetkin oli järjestettävä mahdollisten rikkoontumisten varalle.
Veneiden kunto Tuusulan purjerantaan saapuessa kisoihin saapuessa tarkistettiin merkitsemällä selkeät vauriot ja naarmut tusseilla. Veneet kuvattiin ja dokumentoitiin litiliiton google drive -kansioihin. Jokaiselle veneelle tehtiin omat kansiot ennen ja jälkeen kisojen otettuja kuvia varten. Näin uusien vaurioiden nopea varmistaminen helpottui. Kisoihin saapuneissa veneissä oli uskomattoman paljon ylimääräistä rompetta, mutta jokainen tavara saatiin säilöttyä venekohtaisesti. Kuten nuorten maailmainmestaruuksissa aikaisemminkin, kaikki veneet trimmattiin samoilla, Brian Haysin ohjeilla.
Veneiden saapumiskuntoa ja sen dokumentointia oli toteuttamassa lopulta laajempi joukko, kuin pelkkä tekninen lautakunta. Dokumentoinnin tapa, tarkkuus ja laajuus vaihteli tekijän mukaan ja sekaannusta tai tulkinnanvaraisuutta aiheuttavaa variaatiota oli yllättävän paljon. Tämä johtui siitä, kun puuttui selkeä ja kaikille jaettava ohje miten tämä on hyvä tehdä tai sitten saadusta ohjeesta poikettiin työmäärän keventämiseksi.
Ohjeistetun trimmin toteuttaminen oli hieman haastavaa, sillä ohjeistettu trimmi Brian Haysin kautta oli lyhyt, tulkinnanvarainen ja selkeät askelmerkit puuttuivat. Brianilta jouduttiin pyytämään muutama tarkentava trimmiohjekierros, jonka jälkeen jonkinlainen käsitys saatiin siitä, mitä kuuluu tehdä. Lopulta veneet saatiin trimmattua onnistuneesti.
Kilpailun aikana
Koska jokaista venettä ei voitu koepurjehtia aikataulun painaessa päälle, toteutettiin suunnitelmaa, että jokainen miehistö on vastuussa säätököysien toimimisesta, vikojen ilmoittamisesta ja tarkistaa itsenäisesti toiminnan. Kilpailupäivän aikana aamulla kierreltiin jokaisen veneen luona ennen vesille lähtöä ja kyseltiin oliko ongelmia havaittu.
Vesille lähdössä kaikki, paitsi Suomitiimit olivat aivan hukassa ilman kraanaa tehtävässä vesillelaskussa. Avustimme jokaista tiimiä muutaman potentiaalisesti pahemman vaurioitumistilanteen toteuduttua.
Jokaiselle miehistölle jaettiin takastaagiin kiinnitettävä huomionauha, jolla viestiä tekniselle lautakunnalle havaitusta viasta. Vesille lähdettyä kiertelimme jokaisen veneen lähettyvillä ja etsimme ylös nostettuja viirejä. Tarvittaessa menimme venekunnan luokse, selvitimme onko havaittu vika ominaisuus vai todellinen vika, voiko sitä korjata vesillä vai joutuuko pyytämään hyvityspyyntöä tai vaihtamaan venettä.
Lahtöproseduurien aikana pysyteltiin näköetäisyydellä ja kirjattiin kolaritilanteet ylös jotta veneiden tarkastaminen oli helpompaa. Purjehduksen aikana pysyteltiin fleetin seassa jakautuen molempiin reunoihin ja tarkkaillen huomionauhoja. Jos nauha nousi, kirjattiin havainto ylös ja käytiin kysymässä mikä vikana.
Vaadittuihin tehtäviin perehdytys jäi olemattomaksi, joten jokainen sovelsi tavallaan. Kesken kilpailun lautakunnan sisällä sovittiin riittävästä yhteneväisyydestä ja toimintatavoista sen jälkeen, kun huomattiin, että puuttuva yhteneväisyys toi eteen ongelmia.
Veneisiin suoritettu säätöjen kokeileminen kuivalla maalla toi ilmi vain muutamia veneyksilöitä, joissa oli puutteellisesti rakennetut säätököydet. Veneiden omistajien läsnäolo köysien pujottamisessa olisi voinut helpottaa joidenkin veneiden kohdalla. Ensimmäisten vesipäivien jälkeen merkittävimmät puutteet veneistä saatiin korjattua ja viimeisillä päivillä ei juurikaan ongelmia tullut. Poikkeuksena yksittäinen vene, jonka fokan nostimen pituus oli riittävä tai liian lyhyt riippuen purjeiden mallista. Mainittakoon, että vain veneet tulivat kilpailuorganisaation kautta ja kaikilla joukkueilla oli kilpailussa omat purjeet.
Regatan alkuvaiheissa kilpailijoilla oli mitä erikoisempia tapoja näyttää huomioviiriä, mutta ohjeistuksen jälkeen kaikki osasivat kiinnittää viirin takastaagiin. Suurin osa vesillä havaituista vioista saatiin korjattua tai todettua ominaisuuksiksi tai käyttövirheeksi. Muutamaan otteeseen jouduttiin vaihtamaan varaveneeseen.
Sijoittumalla kilpailevien veneiden läheisyyteen saatiin kolaritilanteita kirjattua ylös. Kauempaa ei tilanteita välttämättä olisi huomattu, eivätkä tapahtumat olisi tulleet järjestäjien tietoon. Lähtöjen aikana tuli muutamia vikailmoituksia, mutta vain osa niistä oli varsinaisia vikoja. Suurin ongelma oli alamerkille saavuttaessa takertelevat kölit ja fokan nostimen vaijeripallojen ja säätökelkan yhteensovittaminen oikeaan aikaan.
Lähtöjen välissä laiturissa miehistöt vaihtoivat veneitä ja jokainen vene tarkistettiin uusista vaurioista. Veneet tarkistettiin ennalta laadittujen kaavakkeiden kanssa, mutta ajan säästämiseksi luotettiin miehistöjen omaan ilmoitukseen, omaan silmämääräiseen tarkastukseen ja seuraavan miehistön tarkastukseen. Tarvittaessa uudet vauriot dokumentoitiin uuteen kansioon driveen kuvina. Toteutustavoissa oli suurta variaatiota puutteellisen ohjeistuksen takia. Jos vaurioita huomattiin, tehtiin protesti veneellä purjehtinutta miehistöä vastaan, jotta depositsumma saatiin korjausta varten käyttöön.
Kilpailupäivien jälkeen yritettiin korjata pikkuviat, joita ei vesillä voitu korjata. Toteutuneiden korjauksien joukossa oli mm. muutama maston sisään vedetty falli, väärin pujotettuja kölifalleja, kannesta revennyt levangin kääntöploki, vanttien rispaantuneiden säikeiden siistimistä ja kolarin aiheuttamia lasikuitutöitä.
Kilpailujen jälkeen
Veneet tarkistettiin vielä huolella ja jokaiseen veneeseen palautettiin kaikki se irtorompe, joka niissä oli tullessaan.
Talous – Juha Savela
Lightning YW2026 taloudellinen tulos Tuusulanjärven Purjehtijoille
Lightningliitto laati keväällä 2025 kisoille budjetin, joka osoitti voittoa 574,80 euroa.
Budjetti, jonka lähtökohtana oli 15 tiimiä, oli riittävän yksityiskohtainen. Kevään 2026
aikana budjettilaskelmia tarkistettiin projektikokouksissa ja näytti, että tulos menee
ennakoitua suurempien kustannusten takia tappiolliseksi. Suurta yllätystä ei kuitenkaan
tullut, koska hankintoja pystyttiin tekemään edullisestikin. Kisoista on tullut Tuusulanjärven
Purjehtijoille 7.9.2026 laskelman mukaan vähäinen 498,22 euron tappio. Lisäksi TP
maksoi oman seuran kipparin venekunnan osallistumismaksun.
Järvenpää, Kerava ja Tuusula olivat kisojen sponsoreina. Tukea saatiin kaikkiaan 4 700
euroa. Tuen ehtona oli tyypillisesti, että tapahtumalla ei tavoitella voittoa.
TP teki ennen Lightning EM/SM- ja YW2026- kisoja parannuksia Paviljonkiin
(protestihuoneen kunnostus), saunarakennukseen ja laitureihin. Nämä pitkävaikutteiset
menot eivät sisälly kisojen budjetteihin, vaan ne kustannetaan TP:n korjausbudjeteista.
Ennakkoon laadittu YW2026 budjetti ja sponsoritiedotteet auttoivat tukihakemusten
tekemisessä. Kunnille annettiin niiden pyytämä internet- ja some-näkyvyys kisojen aikana.
Yrityssponsoreiden saaminen oli haasteellista. Ilmeisesti yhteyksiä yrityksiin olisi pitänyt
ehtiä ottaa jo vuotta ennen kisoja.
Ilmoittautumismaksut kerättiin ilmoittautumisen yhteydessä Manage2sailissa ja Deposit
talletukset venevaurioiden varalta paikanpäällä pääasiassa korttimaksuina. USA:sta
maksettaessa vain osa korttimaksuista onnistui Manage2sailissa. Loput maksoivat
osallistumisen ILCAlle ja ILCA tilitti summan Tuusulanjärven Purjehtijoille. Deposit-maksut hoituivat TP:n korttipäätteen kautta suunnitelman mukaan, mutta jatkoa
varten TP:n käyttämä korttipääte kannattaa uusia versioon, jossa voi tehdä myös
korttimaksuvarauksia. Paikanpäällä tehdyt tarkat kuitit auttoivat Depositien
loppuselvittelyssä. Kaikki saatiin hoidetuksi, vaikka maksuongelmia pitikin keväällä 2026
selvitellä.
Kisojen kulut maksettiin pääasiassa TP:lle lähetetyillä laskuilla tai TP:n maksukorteilla.
Ennen kisoja tarkistettiin korttien luottorajat. Ostotapahtumista kerättiin kuitit TP:n
kirjanpitoa varten. Maksuliikennettä pystyy päätteen kautta hoitamaan etänä, mutta
maksutapahtumia kertyy poikkeuksellisen paljon eikä niiden tekemistä voi viivyttää.