Päijännepurjehdus, yksi Euroopan suurimmista sisävesien veneilytapahtumista. Noin 64 mpk / 118 km, purjehditaan joka vuosi heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Venekuntia on parhaimpina vuosina, ennen kuin nykyistet isohkot purjeveneet yleistyivät, ollut noin 250. Lähivuosina veneitä on perinteisesti ollut reilu 100, tänävuonna vain noin 80. Lähtö- ja maalisatama vaihtelee vuorovuosin Jyväskylän Veneseuran (JVS) Juurikkasaaren ja Padasjoen Laivarannan sataman välillä. Päijännepurjehdukseen osallistuvista veneistä merkittävä osa, noin 10-20 venettä on Retkiluokassa, jossa ei kilpailla muita vastaan, vaan tavoitteena jokaisella miehistöllä on päästä maaliin ja samalla ihailla Päijänteen vehreitä rantoja.
Tänä vuonna oli 53. “päitsi”. Lähtö oli Padasjoelta etelästä ja maali pohjoisessa JVS:llä. Päijänteellä purjehtivat köliveneet ovat joko jo valmiiksi lähtösatamassa tai sitten veneet siirretään lähtösatamaan ja kisan jälkeen purjehditaan takaisin kotisatamiinsa. Monelle osallistujalle päitsi on koko kesän huipentava retkipurjehdus kaikkine siirtomatkoineen, eikä nukkumisjärjestelyä tarvitse miettiä, kun alla liikkuu punkat pehmeine patjoineen. Traileroitavalla köliveneellä tai kevytveneellä, kuten Lightning, onkin sitten enemmän logistiikkaa pohdittavana, jos aikoo tehokkaasti kisaviikonlopun suorittaa: jossain lähtösataman lähistöllä pitäisi nukkua, traileri ja vetoauto olisi hyvä olla valmiina maalisatamassa, sillä niitä ei saakkaan siirtymään yhtä vaivattomasti kuin järjestäjien tukialusten kannella kulkevat varustesäkit ja teltat. Perinteisesti järjestäjän toimesta maalisatamasta on järjestetty “päitsibussi”, joka kuljettaa logistiikkaa hoitaneet henkilöt takaisin lähtösatamaan perjantaina illalla, mutta kuten aina, bussiin ei yleensä kerkeä, jos ei ihan aamutuimaan perjantaina lähde kotoa liikkeelle. Kevytvenepurjehtijoita, ja välillä muita trailerin kanssa matkaavia yhdistää siis logistiikan kanssa kamppailu. Yleisesti useampi auto ajetaan maalisatamaan letkassa ja isoimmalla autolla, joka letkasta löytyy sitten takaisin lähtösatamaan ja yritetään ehtiä nukahtamaan ennen vuorokauden vaihtumista. Ja sama logistiikkapohdinta kisan jälkeen, varsinkin jos lähtösatamaan jätetty auto ei olekkaan kotimatkan varrellla vaan aivan toisessa suunnassa…
Viikonlopulle oli luvattu taas mitä parhainta purjehdussäätä, nimittäin vesisadetta lauantain iltapäivästä sunnuntain iltapäivään saakka. Lisäksi hieman ukkosen mahdollisuutta, illan myötä kovenevaa tuulta ja ennen kaikkea läpi yön kestävää tuulta. Kaikki muu voi muuttua, mutta keskiyön lähestyessä saapuva pläkä ei pettänyt tälläkään kertaa.
Lightningien lähtö oli klo 11.30. Tätä ennen kerkesi hyvin syömään aamupalaa, pukeutua, pakkailla kaikki mukaan suunnittelemansa romppeet vesitiiviisti drybägeihin ja nauttia hetken auringonpaisteesta, jonka piti muuttua loppumattomaksi vesisateeksi klo 14-16 aikoihin. Vene vesille, lähtöalueelle Padasjoen sataman edustalle pohtimaan, että mistä välistä pikkuveneellä uskaltaa lähteä starttilinjalta, ettei jää isompien veneiden sotkemiin tuuliin. Tässä välissä oli mieltä kohentavaa huomata, että kuppinuudeleita ja muita pussiruokia syödäkseen olisi tarvinnut jonkin aterimen, mutta ne jäivät asuntoauton lusikkalaatikkoon aamun sähellyksessä. Sieltähän ne ensimmäiset vesipisarat alkoivatkin jo ropisemaan niskaan lusikoista haaveillessa. Sataman rantaan oli saapunut iso joukko ihmisiä seuraamaan lähtevien veneiden hässäkkää vesisateesta huolimatta.
Veneet saatiin liikkeelle, kurahaalarit oli vedetty jo niskaan ja valmistauduttu 24h kestävään vesisateeseen, mutta sade loppuikin, ainakin hetkeksi. Reitti oli tänäkin vuonna seuraavanlainen: Padasjoki – Huovarin pohjoispuolelta – Kelveneen ja Ykskoivun välistä – Karisalmen sillan vierestä kääntöpoijun ympäri kohti pohjoista – Judinsalo – Kärkisten silta – Säynätsalo. Padasjoelta Huovarille 4 m/s sivutuulessa yhdessä läjässä perästä ohi pyrkivien köliveneiden sotkutuulien välttelyä. Huovarilta Kelveneen kapeikkoon asti kryssiä ja Karinsalmen sillalle tiukassa kryssikulmassa yhdellä halssilla. Kääntöpoijulla spinnu ylös ja ehdittiin huokaista jo, että tämähän etenee tästä joutuisasti Kärkisiin asti spinnutellessa.
Tehinselällä spinnutellessa alkoi pieniä sadekuuroja näkymään lännessä mantereen päällä, mutta vielä selvittiin kuivana. Hieman ennen Judinsalonselälle saapumista tuuli yltyi lähelle 10 m/s. Päästiin spinnulla pitkiä pätkiä aalloissa surffaillen ja yhdellä jiipillä Selkäsaaren vieressä kohti Judinsaloa. Saderintama oli ollut jo vierellä ja ukkonen jytissyt hetken aikaa. Judinsalon selälle tullessa saderintama alkoi tulla Judinsalon kapeikon ylitse, näkyvyys eteenpäin alkoi kadota. Sitten vedettiinkin kurahaalaria nopeasti niskaan ja valmistauduttiin spinnun äkilliseen laskuun. Tuuli kääntyi 90 astetta myötäpäivään, 15-20 m/s puuskassa suunta aivan hulluun suuntaan, spinnu nopeasti alas, fokka ylös ja peruspurjeilla plaanissa hetken aikaa. Eteenpäin ei nähnyt kovin pitkälle ja takana sateen seassa näkyi useampi spinnu lepattamassa ja köliveneitä useampi kyljellään. Tässä vaiheessa yksi litimiehistö (Nikea II) ei ollutkaan niin onnekas ja päättivät käydä uimassa. 11 pelastusyksikköä oli hälytetty kaiken varalta pelastustoimiin. Onneksi vieressä oli siviilivene ja järvipelastajien alus jotka pääsivät apuun tai vähintään henkiseksi tueksi kun rutiininomaisesti pystyyn käännetty liti ei pysynytkään kovassa tuulessa pystyssä useammankaan yrityksen jälkeen. Olosuhteet vaativat keulan pitämistä vastatuuleen. Suurin osa pelastusyksiköistä peruttiin alun säikähdyksen jälkeen.
Uintireissusta litit saivat mediajulkisuutta:
https://www.ksml.fi/paikalliset/9629602
Judinsalon jälkeen sade hieman keveni, mutta tästä sen sitten piti jatkua ainakin aamuun asti. Tuuli keveni 3-4 m/s lukemiin, vettä satoi. Sekä tuuli että sade loppuivat Kärkistensalmeen saapuessa ja yö oli jo lähes pimeimmillään. Kapeikko kelluttiin läpi parissa tunnissa 1-2 m/s tuulessa. Ristiselällä tuuli hönkäisi viimeisen kerran noin 3 m/s lukemiin ja Muuratsalon kapeikossa tuuli kuoli täysin. Välillä itärannassa olevat veneet liikkuivat kryssien, kunnes pysähtyivät ja länsirannassa puolestaan liikuttiin hetkittäin spinnuilla samaan suuntaan ennen pysähtymistä, vuorotahtiin. Valitsimme puolivälissä pysymisen ja Kakkosaaren itäpuolelta kiertämisen, mutta länsiranta vei lopulta voiton hieman paremmalla hönkäyksellä. Maaliin päästiin lopulta kahden tunnin kellumisen jälkeen Ristiselältä. Veneet trailerille, purjeet alas. Suihkut ja saunat oli laitettu varmuudeksi lukkoon, olivathan kärkiveneet jo kerinneet saunomaan keskiyöstä lähtien. No kuppinuudeli henkisen voiton palkaksi ja nukkumaan vihdoinkin klo 5-6 aamusta kun ei saunaan päässyt. “Aamupalalle” maalisatamassa oli mahdollisuus klo 14 asti, mutta uni maistuikin niin hyvin, että siitä myöhästyttiin. Saunat olivat sentään päivällä auki, mutta aikaiset saunojat olivat nähtävästi jo kerenneet saunoa ja sauna jäähtymään 50 asteen tienoille. Se kuitenkin lämmitti ainakin henkisesti. Palkintojen jako ja kohti kotia.
Mukana oli vain neljä Lightningia tänä vuonna, joten tältä reissulta tuli litien sija 2./4. Lightningilla ei vielä toistaiseksi ole Finrating tasoitusta, mutta kovasti on yritys päällä, sillä sen jälkeen päästäisiin kokonaiskilpailun tasoituskisaan mukaan taistelemaan Tallukkajahdista. Jos Finrating olisi ollut jotain 0,80 – 0,81 luokkaa, olisi kokonaistuloksissa päässyt luultavasti kymmenen kärkiveneen joukkoon, mutta katsotaan mihin tasoituskerroin muodostuu kaavojen pyörittelyn jälkeen Avomeripurjehtijoiden pöydällä.
Ensi vuonna päitsi on Jyväskylästä Padasjoelle. Saataisiinko tulevana vuonna mukaan muutama liti enemmän? Kyllähän tuo ihan mukava kisa on, varsinkin jos ei koko kuukauden ennätyslukemia sada, kuten taisi tänävuonna sataa.
Kuvat ja video Samppa J Salminen ja Matti Leppänen
Tulokset ja jokaisen veneen matkaama reitti nopeustietoineen tarkasteltavissa Päijännepurjehduksen sivuilla: https://online.paijannepurjehdus.fi/?_gl=1*1oz573e*_ga*MTQyNzk3MTczLjE3NTgwMzk4MTg.*_ga_H8RZ2D81KT*czE3ODQ4ODg3NDYkbzEwJGcxJHQxNzg0ODg5Njk0JGo0MyRsMCRoMA.
– Arttu